Häämatka Tansaniassa

Olimme häämatkalla kaukomatkatoimisto Olympian järjestämällä matkalla Tansanian suursafari ja Sansibar. Reissuun kuului viikon verran kiertelyä Tansanian kansallispuistoissa ja sen jälkeen kolme päivää rentoutumista Intian Valtameren rannalla Sansibarin legendaarisella maustesaarella. Lähdimme matkaan perjantaina lokakuun 7. päivän aamuna kolmen aikaan. Lento Helsinki-Vantaalta kohti Amsterdamia lähti klo 6.40. Amsterdamista jatkoimme 8 tuntia pitkällä lennolla Afrikan korkeimman vuoren, Kilimanjaron juurelle. Kun saavuimme perille, oli jo pimeää, mutta erittäin lämmintä. Matka jatkui bussilla lähimpään kaupunkiin, Arushaan, jossa vietimme ensimmäisen yön.

Aamulla aikaisin lähdimme matkaan kohti Tarangiren kansallispuistoa. Ryhmässämme oli 20 henkeä ja jakauduimme neljään safariautoon, joissa tulisimme viettämään suuren osan ajastamme seuraavan viikon ajan. Ensimmäiseksi kävimme vaihtamassa paikallista valuuttaa, koska sitä ei etukäteen Suomessa pysty vaihtamaan. Seuraava pysäkki oli kauppa, josta autokuskimme osti juomavettä koko viikon ajaksi.

Matkalla Tarangireen ihailimme Mount Meru-vuorta, ihmettelimme kuivaa karua maastoa sekä katselimme pieniä hiekkatornadoja ja Masai-heimon kyliä ja karjalaumoja. Tarangireen saavuttuamme maasto oli edelleen kuivaa, mutta lehmien ja vuohien lisäksi tienvarsilla oli myös villieläimiä; seeproja, gnuita, kirahveja, norsuja, antilooppeja jne... Kamerat olivat ahkerassa käytössä :) 

Ajoimme puiston läpi Tarangire Safari Lodgeen, jonne saavuimme sopivasti lounaalle. Lounaan jälkeen kävimme vielä pitkällä puistoajolla. Uusia tuttavuuksia olivat tällä ajolla ainakin kääpiöantilooppi dikdik, strutsi ja pahkasika, Lisäksi näimme paljon norsuja mm. syömässä apinanleipäpuun oksía ja ohitimme yhden muutaman norsun ryhmän, joka seisoskeli aivan muutaman metrin päässä tiestä. Poistullessa oli jo hieman kiire, että ehdimme ennen auringonlaskua takaisin lodgelle. Saimme vielä ihailla mahtavia apinanleipäpuita laskevaa aurinkoa vasten, näky on upea!

Yövyimme teltoissa, joihin oli lisäksi rakennettu vessa ja suihku. Teltan edestä oli mahtava näköala suoraan Tarangire-joelle, jossa eläinlaumat kävivät juomassa.

Aamulla herätys oli jälleen auringonnousun aikaan kuudelta, mutta se ei haitannut, koska illalla jo seitsemän aikaan oli pimeää, joten menimme nukkumaankin jo yhdeksältä. Saimme aamukahvit ja teet teltan eteen pöydälle, ja lähdimme jälleen ajolle. Ajon jälkeen tulimme vielä lodgeen aamiaiselle ja jatkoimme sitten matkaa eteenpäin Lake Manyaran kansallipuistoon.

Lake Manyara on suuri suolajärvi, joka näkyi horisontissa valkeana jo kaukaa. Matkalla ajoimme puiston pohjoispäässä sijaitsevan ainutlaatuisen pohjavesialueen läpi. Maisema muuttui hetkessä kuivasta ja karusta vihreäksi ja reheväksi metsäksi. Lake Manyaran kansallispuisto sijaitsee Itä-Afrikan suuren hautavajoaman juurella ja majoituspaikkamme olikin reunajyrkänteen päällä 400-500m puistoa korkeammalla. Näköala oli mahtava:

Etualalla rehevä pohjavesimetsä ja takana valkoinen suolajärvi. Lodge oli myös paviaanien suosiossa ja niitä ilmestyi takapihalle kuin tyhjästä useita kymmeniä. Ovet ja ikkunat piti pitää kiinni ja lukossa, etteivät paviaanit tunkeudu sisään ja vie tavaroita.

Kävimme lodgessa lounaalla ja lähdimme takaisin alas puistoajolle. Alkumatka puiston portilta lähtien oli kuin viidakkoa suurine puineen, marakatteineen ja paviaaneineen. Pidemmälle mennessä maisema muuttui jälleen karuksi ja kuivaksi. Osuimme myös hiekkamyrskyyn, joka peitti koko taivaan, kuten seuraavista kuvista näkyy:

Alkava hiekkamyrsky taustalla.

Yksinäinen norsu hiekkamyrskyn keskellä.

Näkymä oli aivan uskomaton, koko järvi häipyi näkyvistä hiekan taakse. Paluumatkalla näimme matakan ensimmäiset leijonat loikoilemassa ja ajoimme vielä järven lähes kuivuneelle pohjalle, jossa kuitenkin oli vettä sen verran, että muutama virtahepo mahtui makaamaan lammikossa.

Seuraava kuva on otettu samasta paikasta eri suuntaan, vaikka ei ihan heti uskoisi.

Järveltä lähtiessämme alkoi satamaan ja koska aurinkokin oli jo laskemassa, ajoimme aikamoista haipakkaa takaisin lodgelle. Illalla katselimme vielä paikallisten tanssiesitystä ja naiset pääsivät mukaankin. Hakuna matata!

Aamulla matka jatkui kohti Serengetin kansallispuistoa. Matkalla pysähdyimme katsomaan näkymiä Ngorongoron kraateriin ja kävimme katsomassa Oldupai-rotkoa. Rotkoa pidetään ihmiskunnan kehtona, sillä sieltä on löydetty lukuisia fossiileja, pääkalloja ja työkaluja joiden avulla on selvitetty ihmisen kehityksen eri vaiheita. Ennen Sarengetiä pysähdyimme vielä Masai-kylässä. Masait ovat ainoa heimo, joka vielä asuu perinteisissä lehmänlantamajoissa paimentaen karjaansa.

Masai-miesten tanssia.

Masaiden oma koulu

Ennen puistoon saapumista ajoimme valtavien tasankojen läpi, jotka nyt olivat tyhjillään lukuunpottamatta muutamia antilooppilaumoja siellä täällä. Sadekaudella gnut vaeltavat tasangoille poikimaan ja niiden mukana seeproja ja antilooppeja niin että vihreyden sijaan tasanko on mustanaan eläimiä. Tasaista riitti tosiaankin silmänkantamattomiin.

Autokuskimme olivat sitä mieltä, että päätie Serengetiin oli niin huonossa kunnossa, että käytimme kiertotietä, joka näytti tältä: Varsinainen highway! Parempi olisi ollut ajaa tiensivussa savannilla :)

Pidemmälle puistoon ajaessamme alkoi eläimiä olemaan enemmän. Näimme mm. gepardin loikoilemassa päivänpaisteessa, hyeenan, kaksi sihteerilintua sekä paljon antilooppeja.

Gepardi, taustalla Thomsonin gaselleja.

Sihteeri

Tämän hyeenan näimme tallustelemassa tien varressa juuri ennen kuin saavuimme majapaikkamme Serengeti Seronera Lodgen pihaan. Sen jälkeen ei tehnyt mieli lähteä lodgen sisäpihalta minnekään...

Koko päivän matkustaminen oli sen verran väsyttävää puuhaa, että päivällisen jälkeen ei tarvinnut keksiä enää ylimääräistä ohjelmaa vaan uni maistui.

Aamulla lähdimme jälleen aikaisin ajolle. Näimmekin paljon eläimiä, jotka olivat vielä yön jälkeen liikkeellä ennen rauhoittumista lepäämään päivän kuumimmaksi ajaksi.

Kafferipuhveli

Pahkasika. Pysähdyimme ottamaan kuvaa ja yhtäkkiä auton alta alkoi kuulua ihmeellistä ääntä. Olimme pysähtyneet pahkasikojen luolan päälle ja auton alta kömpi kaksi pahkasikaa kolostaan. Toinen oli mennyt sinne etuperin, mutta ei mahtunut kääntymään, joten sen täytyi tulla perä edellä ulos. Luolan suuulla se otti salamakäännöksen puolustusasentoon ja peruutti yhtä nopeasti takaisin.

Tällaisiakin eläviä nähtiin :)


Tämä oli harvinainen näky, virtahepo kuivalla maalla. Se oli vielä yöllisen ruokailuretken jälkeen jalkeilla ja menossa takaisin lammikkoonsa.

Agama-lisko lodgen terassilla.


Seepramangusteja lodgen pihalla.

Sillä aikaa kun katselimme näitä veijareita, olimme unohtaneet huoneessamme parvekkeen oven raolleen juuri sen verrran, että marakatti mahtuu siitä sisään... Tuloksena neljä marakattia huoneessa ja yksi syömässä Pringles-purkkimme kädessään parvekkeen kaiteella... Banaani pöydältä hävisi myös ja Pantteri-pussistakin oli maistettu...

Marakatti popsimassa Pringlesejä.


Aamiaisen jälkeen ajolla näimme haavoittuneen naarasleijonan. Sillä oli takareidessä iso haava ja käveleminenkin näytti hyvin vaikealta.

Pieni Thomsonin gaselli. Nämä olivat minun suosikkejani, todella söpöjä!

Kirahvit olivat myös todella majesteettista katseltavaa. Niiden liikkuminen muistutti aivan muinaisia dinosauruksia pitkine jalkoineen ja kauloineen.

Iltapäiväajolla lähdimme etsimään leopardia. Ajoimme pysähtymättä melko kauas, kunnes kuskimme alkoi katsella tien vieressä kasvaviin puihin ja hetken päästä bongasi oksalla makoilevan leopardin.

Leopardi oli sen verran kaukana, että tätäkin kuvaa on zuumattu jo aika paljon. Siinä se kuitenkin loikoilee akaasian oksalla.


Tällaisilla kulkupeleillä olimme liikkeellä.

Aurinko ehti laskea ennen kuin pääsimme takaisin lodgelle. Matkalla kuvasimme korppikotkan akaasian latvassa auringonlaskua vasten.

Illalla lodgen terassilla teimme vielä toisenkin harvinaisen bongauksen, tiikerigenetin. Se on yöeläin, joten sitä ei kovin usein näe.

Sehän on ihan kuin meidän Eppu!

Toisen päivän aamuna lähdimme koko päivän retkelle Lobon alueelle Serengetin pohjoisosaan aivan Kenian rajan tuntumaan. Gnuiden ja seeprojen muutto Kenian Masai Marasta Serengetiin oli juuri alkamassa ja lähdimme katsomaan, jos isoja laumoja näkyisi jo Tansanian puolella.

Aamulla luonnossa oli taas paljon elämää:

Leijonalauma varjossa lepäämässä.

Korppikotkia ja Marabu-haikaroita haaskalla.

Krokotiili lämmittelee auringossa.

Lammikko täynnä virtahepoja.

Laumat olivat jo liikkeellä ja gnuita ja seeproja oli joka puolella savannia.

Leijonia näimme myös useita sekä niiden jättämiä haaskoja, joiden rippeitä korppikotkat olivat syömässä. Tässä huono-onninen puhveli.



Näimme myös komean urosleijonan ja toisen nuoremman yksilön, joka oli syönyt mahansa niin täyteen, ettei pystynyt juurikaan liikkumaan, se istui paikallaan ja läähätti vaan pullean mahansa kanssa. Eihän toisen ahdingolle saisi nauraa, mutta tämä nuorukainen oli todella huvittava näky!

Seuraavana aamuna kävimme vielä Serengetissä aamuajolla, jolla näimme siihen asti suurimman norsulauman.Seurasimme niiden taivallusta kunnes ne ylittivät tien aivan automme takaa. Laumassa oli ainakin 20 yksilöä ja niiden joukossa kaksi aivan pientä norsuvauvaa sekä yksi, jonka kärsä oli katkennut.

Aamiaisen jälkeen jätimme hyvästit Serengetille ja lähdimme matkaan takaisin kohti Ngorongoroa. Ajoimme Ngorongoro Wild Life Lodgeen, jossa viettäisimme kaksi viimeistä yötä mantereen puolella.

Ennen päivällistä lodgella esiintyi Bantu acrobatics -ryhmä. Esitys oli aivan mahtava ja akrobaatit todella taitavia. Tässä muutama kuva showsta:

Seuraavana aamuna otin huoneen ikkunasta kuvan Ngorongoron kraaterin mahtavasta näköalasta. Harmi vaan, että olimme täysin pilven sisässä, joten maisema jää mielikuvituksen varaan...

Suunnilleen tällainen sen olisi pitänyt olla:

Tämä kuva on otettu iltapäivällä puistokierroksen jälkeen.

Pilviä tosiaan riitti aamulla kun lähdettiin ajamaan alas kraateriin. Näkyvyyttä ei ollut nimeksikään mutkaisessa alamäessä ennen kuin laskeuduimme pilvien alapuolelle.

Ngorongoron kraateri on muodostunut miljoonia vuosia sitten Kilimanjaroakin suuremman tulivuoren romahdettua. Kraaterin pohjalla on vielä pieni nyppylä joka kuulemma aikoinaan on ollut tuon tulivuoren huippu. Eläimiä kraaterissa oli todella paljon ja koska alue on pieni, noin 16x19km, siellä on mahdolista nähdä paljon eläimiä lyhyessä ajassa. Sen vuoksi Ngorongoro onkin turistien suosiossa ja autoja siellä olikin paljon enemmän kuin muissa puistoissa. Kovin paljoa uutta nähtävää Ngorongorossa ei enää muiden puistojen jälkeen ollut. Niinpä tärkein bongattava oli suippohuulisarvikuono, joita Ngorongorossa elää 16. Sarvikuonoa ei kuitenkaan näkynyt missään vaikka kuinka tiirailimme kiikareilla. Juuri kun olimme luovuttaneet oppaamme kuitenkin vielä pysäytti auton ja katsoi kiikareilla kraaterin rinteelle. Siellähän se sarvikuono makoili ruohikossa. Niin kaukana se kuitenkin oli, että kiikareillakin sen juuri ja juuri erotti sarvikuonoksi.

Mielenkiintoinen episodi nähtiin myös lounaspaikalla. Paikan yllä liiteli haarahaukkoja, joita turistit ovat ruokkineet niin että ne nykyisin tulevat nappamaan eväitä jopa kädestä. Sen takia meitä kehotettiinkin syömään autossa sisällä. Turisteissa löytyy kuitenkin joukkoa joka lähtöön. Oppaamme kertoi italialasmiehestä, joka oli kielloista huolimatta asettanut kanankoiven päänsä päälle ja käskenyt vaimoaan ottamaan kuvan kun haukka tulee nappaamaan sen. Haukka tuli ja otti kyllä kanan, mutta viilsi samalla kynsillään miehen päänahan auki. Vaimo ei ehtinyt kuvaa ottamaan, mutta kaikki muut kyllä kuvasivat verta vuotavaa miestä... Mekin seurasimme erästä luultavasti amerikkalaismiestä, joka piti kananpalaa kädessään ja vieressä toinen kuvasi videokameralla kun haukka tuli sen hakemaan. Uskomatonta käytöstä. Tässä haukka lennossa:

Uusi bongaus oli kirjoantilooppi, joka juoksi automme edestä pensaasta toiseen ja hävisi pensaan sisään täysin näkymättömiin. Siitä varmaan tuleekin sen englanninkielinen nimi, bushbuck. Näimme myös läheltä antiloopeista suurimman, eli hirviantiloopin, joita aiemmin olimme nähneet vain kaukaa.

Pois lähtiessä tie oli aivan tukossa autoista. Syyksi paljastui vähän ajan päästä puussa makoileva leopardi, jota kaikki olivat tulleet katsomaan. Yleensä leopardit viihtyvät kraaterin rinteiden metsiköissä eikä niitä näe alhaalla pustossa ollenkaan.

Tähän loppui loman safariosuus ja seuraavaksi lähdimme kohti Sansibaria. Aamulla olimme jälleen pilven sisässä kun lähdimme ajamaan kraaterin rinnettä alaspäin. Edellisenä pivänä olimme liikkeellä safariautolla, mutta nyt bussilla ja muut autot ohittelivat meitä mutkaisessa alamäessä nolla-näkyvyydessä. Välillä kyllä hirvitti, mutta alas asti selvittiin ilman kolareita.

Lounaalle pysähdyttiin paikkaan, jossa oli loukkaantuneiden eläinten hoitola. Hoidettavana oli mm. strutseja ja muita lintuja, antilooppeja, krokotiili ja piikkisikoja, joita aiemmin ei oltu nähtykään, yöeläimiä kun ovat.



Lento Kilimanjarolta Sansibarille kesti noin tunnin ja ajomatka kentältä hotellille saman verran ja perille tultuamme olikin kohta jo pimeää.

Seuraavana päivänä kävimme kokeilemassa snorklaamista rannan tuntumassa olevalla riutalla paikallisten rantapoikien kanssa. Aurinko paistoi sen verran kuumasti, että Timo onnistui saamaan auringonpistoksen ja vietti lopun päivää sängyssä. Toisen päivän ohjelmassa oli retki maustetilalle ja pääkaupunki Stone towniin, mutta jätimme sen väliin ja jäimme rannalle lukemaan, uimaan ja tekemään ostoksia rannalla kojujansa pitäviltä kauppiailta. Kolmantena päivänä meitä lähti kuusi henkeä delfiiniretkelle saaren eteläpäähän. Vaikka etukäteistietojen perusteella kuvittelemamme lasikuituvene aurinkokatoksineen oli aika kaukana todellisuudesta, delfiinejä näimme kuitenkin. Valitettavasti paikalla oli muitakin, jotka kaiken lisäksi hyppivät veteen delfiinien kanssa säikyttäen ne pois saman tien kun saimme niitä näköpiiriin.

Kolme seuraavaa kuvaa hotellilta ja rannasta ja neljäs delfiiniretkeltä:









Seuraavana aamuna aikaisin oli sitten aika lähteä takaisin Suomeen. Lensimme Nairobin kautta ja lentokoneesta käsin näimme vihdoin Kilimanjaronkin, joka maasta katsottuna oli aina pilvien peitossa, kuten näkyy:


Yli kahdenkymmenen tunnin matkustamisen jälkeen olimme taas kotona, mutta ehkä pian taas lähdössä jonnekin päin maailmaa tai ainakin suunnittelemassa matkaa...