
Aleksandra, jonka lempinimeksi on muodostunut Pieni puolestaan oli kaikkea muuta kuin välinpitämätön. Näin ystävällisesti se suhtautui Bellaan:


Jo kuljetuskopan sisästä se sylki ja sähisi kovempaa kuin ikinä ja meno jatkui melkein koko ajan samanlaisena. Lauantai-iltana se uskalsi jo välillä olla melko lähelläkin Bellaa, mutta kovin hyviä ystävyksiä niistä ei todellakaan vielä tullut.
Siisteinä kissoina Eppu ja Pieni kävivät myös saunassa

Ja sen jälkeen alkoikin kaikki sähinä ja karvojen pörhistely väsyttämään.

Tässä kuva Epusta leikkimässä rottinkituolilla edellisellä vierailukerralla lokakuun lopussa.

Ja istumassa samalla tuolilla eilen. Kyllä sen pää vieläkin mahtui tuolin sisään, mutta aika paljon se on kasvanut parissa kuukaudessa.

Perjantain ringetteturnaus meni paremmin kuin ikinä olisin osannut odottaa, eli voitettiin kaikki pelit ja siten myös koko turnaus. Meidän maalivahti, joka oli siinä hommassa ensimmäistä kertaa, piti jopa kaksi nollapeliä. Ennen turnausta olin vähän epäluuloisella mielellä kun flunssa-aaltokin verotti joukkuetta, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja pelaaminen oli tosi mukavaa pitkästä aikaa.
Neulomisista ei ole juuri mitään uutta kerrottavaa, ainakaan omista. Timon mummolta saatiin molemmat myöhästyneinä joululahjoina sukat ja pyyhkeet ja pari patalappua.
Kommentit